Kirjoituksia
Ajatuksia tasavertaisuudesta
Länsimaisessa demokraattisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kaikki ihmiset ovat jo lainkin mukaan tasavertaisia ja kaikille tulee taata tietyt perusoikeudet ja palvelut. Tämä tarkoittaa kaikkia ihmisiä ikään, sukupuoleen tai rotuun katsomatta.
Mitä tasavertaisuus sitten käytännössä tarkoittaa?
Jokaiselle on taattava riittävästi apua esim. koulunkäyntiin, työhön, asumiseen ja liikkumiseen jotta elämä sujuisi samoin kuin heillä, jotka eivät apua tarvitse. Erityisesti tämä tietenkin koskettaa vammaisia ja pitkäaikaissairaita sekä ikääntyviä.
Tavoitteena on, että myös vammaiset ja vajaakuntoiset voisivat opiskella ja työllistyä sekä elää normaalia elämää. Tämä edellyttää tiettyjä yhteiskunnan varoin toteutettavia palveluita kuten esim. Kuljetuspalvelut ja avustajapalvelut – joskus myös tuettu asuminen. Näistä tulee huolehtia tarvittaessa jo varhaisista kouluvuosista lähtien, jotta täysipainoinen elämä voi toteutua.
Ikääntyvän väestön osalta tulisi ottaa huomioon jo asuntojen suunnitteluvaiheessa elämänkaariasuminen, jolloin asunnossaan voisi asua, vaikka kunto iän myötä heikkenisikin. Joitakin hyviä esimerkkejä tällaisista asunnoista on jo eri puolilla Suomea. Näin vältytään turhilta muutoilta ja/tai hintavilta asunnonmuutostöiltä.
Suomen muuttuessa vähitellen myös yhä monikulttuurisemmaksi tulisi lapsille opettaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että ulkoiset seikat kuten etninen ja uskonnollinen tausta eivät tee ihmisestä huonompaa. Sama koskee myös vamman tai sairauden takia erilaisia ihmisiä. Omakohtaisiin kokemuksiin perustuen voin sanoa, että monissa maissa monikulttuurisuus katsotaan voimavaraksi.
Teuvalla suurin haaste tasavertaisuuden saralla lienee suhteellisen voimakkaasti ikääntyvä väestö. Tämäkin voidaan tosin kääntää ainakin osittain myös voimavaraksi, mutta siihen tarvitaan varsinkin järjestöjen taholta enemmän yhteen hiileen puhaltamista. Nykyisellään järjestökenttä on melko pirstoutunutta ja kaikilla on enemmän tai vähemmän vaikeaa saada jäseniään aktivoiduksi toimintaan. Yhteisillä hankkeilla voitaisi saada aktivoitua uusiakin jäseniä mukaan.
Ajatuksia turvallisuudesta
Turvallisuus on monisäikeinen asia, joka alkaa oikeastaan jo varhaisesta lapsuudesta. Turvallinen kotiympäristö ja vakaat kasvuolot luovat lähtökohdat ja turvallinen yhteiskunta luo mahdollisuuden rakentaa hyvä ja kestävä elämä.
Koulun on mahdollistettava kaikille tasapuolinen ja vakaa opiskeluympäristö niin, ettei siihen kuulu syrjintää tai koulukiusaamista. Jokainen voi koulun jälkeen hakeutua joko jatko-opintojen pariin tai työelämään kukin omien mieltymysten ja edellytysten mukaan. Myös työelämässä tulee voida kokea olonsa turvatuksi – tähän kuuluu olennaisena osana työsuojelu ja reilut työsopimukset. Yrittäjille tulee taata mahdollisuudet kehittää yritystä vakaassa ja pitkäjänteisessä ympäristössä.
Paikallinen turvallisuus nojaa vahvasti yhdyskuntasuunnitteluun, sote-palveluiden toimivuuteen ja tarpeen vaatiessa virkavaltaan eli poliisiin. On voitava luottaa siihen, että tiet, kadut ja muukin rakennettu ympäristö ovat asianmukaisessa kunnossa ja että luonnosta pidetään huolta. On voitava luottaa myös siihen, että asiantuntevaa ja kiireellistäkin hoitoa on saatavilla ja että virkavalta tulee tarvittaessa paikalle riittävän nopeasti. On myös tärkeää, että mm. väestönsuojelu on asianmukaisesti hoidettu ja että kriisinkestävyys on paikkakunnalla riittävän hyvin hoidossa.
Valtakunnallisesti ja vähän laajemminkin tulee maanpuolustuksen resurssien oltava ajan tasalla. Onneksi Suomessa on tästä huolehdittu melko hyvin ja nyt myös Euroopanlaajuisesti on herätty parantamaan puolustusta. Suomi on myös viisaasti tehnyt erilaisia sopimuksia useiden maiden ja organisaatioiden kanssa.
Muistetaan kuitenkin, että jokainen meistä voi parhaiten huolehtia omasta ja läheistensä turvallisuudesta ja kriisinkestävyydestä ottamalla huomioon esim. 72 tunnin ohjeita noudattaen. Nämä ohjeet löytyy helposti osoitteesta https://72tuntia.fi/