Silloin, kun minä aloitin koulutieni, niin ”vammaiset” oli tapana joko vapauttaa kokonaan koulunkäynnistä tai sijoittaa johonkin harvoista erityiskouluista. Vanhempani onneksi kävivät voitokkaan taistelun ja pääsin kuin pääsinkin ”ihan tavalliseen kouluun”. Omasta mielestäni kyynärsauvojen käyttö ja tietyt liikkumisvaikeudet eivät koskaan haitanneet – eikä tuntunut kyllä haittaavan koulukavereita tai opettajiakaan. Tämän elämänkokemuksen takia on vahvasti inklusiivisen opetuksen kannalla, koska se hyödyttää ja opettaa pääsääntöisesti kaikkia osapuolia.

Ylioppilaaksi kirjoitin keväällä 1977 hyvin arvosanoin (neljä laudaturia ja pari vähän huonompaa). Kun en heti päässyt oikeustieteelliseen, niin tein välissä pari vuotta konttoritöitä ja kiertelin kesälomilla Keski-Eurooppaa omalla autolla hyvän ystäväni kanssa. Nämä reissut poikivat myöhemmin myös töitä Saksassa ja Itävallassa.

Parin työvuoden jälkeen alotin opinnot Turun ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa ja siinä sivussa suoritin joitain arvosanoja oikeustiedettä Turun yliopistossa. Kesätyöt ja automatakailu jatkuivat ja Eurooppa tuli tutuksi. Olinpa Saksassa kielikursseillakin parina kesänä – kerran Heidelbergin yliopistolla Länsi-Saksassa ja seuraavana kesänä Erfurtissa, silloisessa DDR:ssä.

Työtä olen sittemmin tehnyt mm. myynnin- ja markkinoinnin aloilla (messujärjestäjänä, matkojen järjestäjänä ja asiakassuhdepäällikkönä vientiyrityksissä), graafisena suunnittelijana, arkkitehtuuri- ja suunnittelutoimiston osakkaana ja henkilöstökouluttajana. Parisen vuotta ehdin olla myös erään sosiaalialan järjestön toiminnanjohtajana.

Kun on syntynyt kaksikieliseen perheeseen, niin siinä oppii kaksi äidinkieltä (suomi ja ruotsi). Lisäksi tulevat sujuva englanti ja saksa, kohtuullinen espanja sekä välttävät italia ja ranska. Työkokemusta on mm. Saksasta, Itävallasta, Espanjasta, Englannista ja USA:sta. Kaikkiaan ehdin olla muilla mailla lähes 8 vuotta, kunnes tie toi takaisin kotosuomeen.